ehkä elämäni suurin muutos

olen kirjoittanut viimeksi maaliskuussa, nyt on lokakuu. teki kuitenkin mieli palata - ehkä pitääkseni itseni ajan tasalla, ehkä vain siksi että joskus on hyvä purkaa ajatukset sanoiksi. viimeisten kuukausien aikana on tapahtunut paljon, pelottavan paljon.

eli: luin pääsykokeisiin, kävin pääsykokeissa, jännitin tuloksia, tein töitä. siihen taidettiin viimeksi jäädä.

se panos minkä laitoin pääsykokeisiin (lue: vähäinen) ja tunne kampukselta lähtiessäni sai mut varmaksi siitä, ettei yliopiston ovet aukea mulle ainakaan tänä vuonna. olin varma välivuodesta ja mietin lähinnä vain varasuunnitelmaa. mietin ensi vuoden yhteishakua, jäisinkö vuodeksi oulaisiin vai muuttaisinko, mistä haen töitä, niin edelleen.

pari kuukautta sitten kuitenkin sain tietää yhteishaun tulokset - ja täytyy olla onnellinen siitä, ettei samassa talossa ollut sillä hetkellä kanssani kuin yksi ihminen. huusin, itkin, nauroin mahani kipeäksi. lähinnä vain kahta viimeisimmäksi mainittua samaan aikaa.

pääsin yliopistoon. y l i o p i s t o o n. minä? opiskelemaan kirjallisuustiedettä? tampereelle?

siis muutan tampereelle? kuukauden tai kahden sisällä? jep. häh?

nyt olen asunut täällä jo lähes kaksi kuukautta. niin paljon uusia kasvoja, uusia asioita, täysin uusi elämä. en oikeastaan edes haikaile vanhaa. tampere-elämäni on ollut toistaiseksi hyvää, inspiroivaa. toisinaan ehkä vähän yksinäistä, toisinaan turhankin tiivistä - mutta kyllä tähän vähitellen tottuu. kaikki on uutta ja erilaista.

ja niin se on monelle muullekin. en ole yksin.

välillä mietin, että välivuosi olisi ehkä ollut hyvä juttu, ja välillä on ehkä ikävä tuttua ja turvallista: kotia, vanhempien ruokia, koiraa, pidempiaikaisia kavereita, kotikaupungin katuja, elämän helppoutta, vähäistä vastuuta. toisaalta rakastan kuitenkin itsenäisyyttä, ja itsenäistyminen on se mistä olen vuosia haaveillut.

yliopisto on se mistä olen haaveillut. se on täysin mua varten, vaikka pääainevalintaani epäilenkin säännöllisin väliajoin. tampere on täysin mua varten, täällä on ihmisen hyvä olla.

joten kyllä tää tästä, ajan kanssa. kaikesta selviää, kaikkeen tottuu.